Korjausrakentamisen haasteet: Yksi virhe voi olla arvokkain oppituntisi

 Tässä artikkelissa käsitellään korjausrakentamisen vastuuta ja oppimisen merkitystä vahinkosaneerauksessa. Kirjoittaja pohtii, miten virheelliset korjausratkaisut voivat johtaa pitkäaikaisiin sisäilmaongelmiin, ja korostaa jatkuvan kehittymisen ja koulutuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan, kuinka raha usein ohjaa päätöksiä järkitekijöiden sijaan.

Useimmilla meistä on asioita, jotka kaivertavat mieltä silloin tällöin. Työni suhteen olen yleensä hyvillä mielin ja omatuntoni on puhdas. Tämä oli täysin totta, kunnes opin uutta ja ymmärsin, että olin aiemmin tehnyt virheitä tietämättäni.

Kun aloitin työni vahinkosaneerausalalla, minun täytyi luottaa kollegoiden ja esimiesten ohjeisiin. Rakenteiden fysikaalista toimintaa ja niiden korjaamista tarkastellessa ei kuitenkaan kannata sokeasti nojata siihen, että "näin ne on aina tehty". Tämä ajattelutapa on itse asiassa äärimmäisen ylimielinen ja itsekäs. Se saattaa olla yksi syy siihen, miksi suomalainen työvoima vähenee suorittavassa työssä. Tämä ongelma ei rajoitu vain vahinkosaneeraukseen, vaan on havaittavissa muillakin aloilla.

Korjausratkaisuja suunnitellessa tulisi jatkuvasti kehittää itseään ja kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja. "Näin ne on ennenkin tehty" -ajattelulle ei ole sijaa korjausrakentamisessa, jossa tavoitteena tulisi olla parhaiden ratkaisujen tarjoaminen.

Mitä tarkoitan, kun puhun "siitä yhdestä korjauksesta"? Se on korjaus, joka palaa mieleeni ajoittain – mietin, onnistuiko se oikeasti? Onko siihen kehittynyt sisäilmaongelmia? Asuuko sama perhe vielä siinä talossa? Sattumalta olen muuttanut kyseisen kohteen lähistölle ja kävelytän koiraani sen ohi säännöllisesti.

Myöhemmin sain vastaavan vahingon saman tyyppiseen rakenteeseen. Tällä kertaa olin jo huomattavasti kokeneempi ja osasin vaatia täysin erilaista korjaustapaa. Aluksi minulle kuitenkin tarjottiin sitä samaa ratkaisua, vakuutustarkastajan ja kuivausliikkeen suosituksesta. Tämä keskustelu meni henkilökohtaiseksi, sillä olin vakuuttunut, että vanha tapa ei ollut riittävä.

Yksittäinen väärin tehty korjaus on kuin neula heinäsuovassa. On ihmisiä, jotka ovat tehneet kymmeniä tai jopa satoja tällaisia korjauksia, mahdollisesti aiheuttaen jälkijättöisiä sisäilmaongelmia. Miltä mahtaisi tuntua, jos oivaltaisi tehneensä toistuvasti virheitä, joista toiset joutuvat kärsimään?

Vahinkoalan kehittämisessä on tärkeää varmistaa, että valitut korjaustavat palvelevat ensisijaisesti asukasta, ei korjausyritystä. Lisäksi jokaisen työntekijän tulee ymmärtää, mikä on oikea toimintatapa.

Ongelmana on, että koulutus, luennot ja kehityspäivät ovat yleensä maksullisia, mikä johtaa siihen, että vain osa henkilöstöstä lähetetään koulutuksiin. Lisäksi jotkut näkevät tilaisuudet ennemminkin verkostoitumismahdollisuutena kuin todellisena oppimisen paikkana.

Mielestäni koulutuksen tulisi olla ilmaista, ja osaamista tulisi mitata, sillä ihmiset ja rakennukset ansaitsevat parhaan mahdollisen palvelun.

Monet korjausvalinnat tehdään valitettavasti rahallisin perustein, järkitekijät tulevat vasta toisena. Korjauksen kannalta tärkein työ tehdään valitsemalla oikea rakenneratkaisu, mutta valitettavasti nämä ratkaisut eivät näy ulospäin. Rakentamista tuntemattomien on vaikea ymmärtää, kuinka tärkeä päätös tämä on.

Usein vahinkojen korjaus sisältää ikävähennyksiä tai muita kustannuspoistoja, jolloin kiinteistön tai huoneiston omistaja jakaa osan kustannuksista. Tällöin kosteuskartoittajien ja vauriotarkastajien asiantuntemuksella on merkittävä rooli. Vaikka asiantuntijat suosittelevat parhaita ratkaisuja, kustannuksia pelkäävät asiakkaat voivat valita edullisemman vaihtoehdon, mikä voi johtaa uusiin sisäilmaongelmiin myöhemmin.

Valitettavasti raha on usein ratkaisevin valintakriteeri – se on vahinkosaneerauksen ja koulutuksen suurin varjopuoli. Siksi yksittäinen korjaus voi olla elämäsi arvokkain oppitunti.

Peter Suurla