Oppimistulosten lasku ja homekoulujen vaikutus – Miten ympäristö ja pedagogiikka vaikuttavat menestykseen?

Teksti käsittelee laskevia PISA-tuloksia ja koulujen sisäilmaongelmien vaikutusta oppimiseen. Kirjoittaja pohtii, miten terve ympäristö voisi parantaa oppimistuloksia ja tuottavuutta, mutta huomauttaa, että homekoulut eivät ole ainoa syy PISA-menestyksen heikkenemiseen. Teksti pureutuu myös pedagogisiin haasteisiin ja opettajien rekrytointiin, sekä ehdottaa ratkaisuja opetuksen laadun parantamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi.

10.2.2016 Helsingin Sanomat raportoi jälleen kerran laskevista PISA-tuloksista. Samana päivänä Homepakolaiset julkaisivat tarinan tytöstä, jonka äiti vaihtoi homeisen kodin ja koulun terveisiin vaihtoehtoihin, minkä jälkeen ongelmista kärsineestä nuoresta tuli onnellinen ja menestyvä oppilas. Vaikka näiden uutisten niputtaminen yhteen voi tuntua liian suoraviivaiselta, ne herättävät tärkeitä kysymyksiä.

On itsestään selvää, että ympäristöllä on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Kun astumme tilaan, jossa on epämiellyttävä haju, se luo ärtyneen ilmapiirin, vaikka kaikki ympärillä hymyilisivät. Pian haju voi aiheuttaa päänsärkyä ja keskittymisen vaikeuksia, ja on todennäköistä, että muut ympärillä kokevat saman. Jos tämä tapahtuu luokkahuoneessa, myös opettaja on ärtynyt ja epäkeskittynyt, mikä vaikuttaa opetuksen laatuun. Tästä syystä on selvää, että opiskeluympäristö vaikuttaa merkittävästi oppimiseen.

Tämä näkökulma jää usein sivuun homekeskustelussa: mitä vaikutuksia olisi, jos sisäilmaongelmia ei olisi lainkaan? Jos turhia sairasteluja ja poissaoloja ei olisi, viettäisimme enemmän aikaa koulussa oppimassa ja työpaikoilla tekemässä tuottavaa työtä. Päänsäryn ja ärtyisyyden poistuessa olisimme aidosti onnellisempia ja henkisesti virkeämpiä, mikä lisäisi myös sosiaalista vuorovaikutusta ja avoimuutta uusille asioille.

Terve ympäristö tekisi meistä tuottavampia, oppivampia, terveempiä ja onnellisempia kansalaisia. Se loisi myös tiiviimpiä sosiaalisia yhteisöjä, ja tämä kehitys heijastuisi varmasti myös tulevaisuuden työpaikoilla.

En kuitenkaan usko, että homekoulujen ongelmat yksinään selittävät PISA-tulosten jatkuvaa heikkenemistä. En myöskään usko, että oppilaat ovat huonompia kuin ennen. Ihmiskunta on aina tuottanut innovatiivisia ja suvaitsevaisia yksilöitä. On todennäköisempää, että muissa maissa pedagogiikkaa on kehitetty tutkimuslähtöisesti: on opittu ymmärtämään, miten ihminen oppii, ja tätä tietoa on sovellettu opetuksessa. Samaan aikaan olemme jääneet jälkeen omassa opetuksen kehittämisessä.

Ihmiset oppivat eri tavoin, ja tämä on yleisesti tunnustettua. Mutta kuinka moni tietää, että eri oppimismalleihin sopivaa opetusta voidaan toteuttaa samanaikaisesti? Näin mahdollisimman moni oppilas voisi omaksua käsiteltävän aiheen itselleen luonnollisella tavalla. Tässä kohtaa oppilaat pitäisi asettaa opetuksen keskiöön.

Toinen ongelma liittyy opettajien rekrytointiin. Ammattiopettajiksi palkataan usein alansa parhaita asiantuntijoita, mutta tämä saattaa kääntyä meitä vastaan. Kokemukseni mukaan monet huippuasiantuntijat ovat pedagogisesti heikkoja. Tällaiset virheet ovat valitettavan yleisiä: itsensä esittelemisen unohtaminen, puutteellinen johdanto, selin puhuminen, mumina, vaivaantuneisuus, vaikeiden termien käyttö suomenkielisessä opetuksessa, ja yhteenvedon puuttuminen. Opetuksen perusasiat ovat usein pielessä.

Oppilaan näkökulmasta tilanne näyttää seuraavalta: meille ei kerrota, kuka meitä opettaa tai mitä meidän pitäisi oppia, ja opetus on usein sekavaa. Emme myöskään saa tietää, mitä meidän olisi pitänyt oppia. Tässä tilanteessa on vaikea omaksua tietoa.

Vaikka tämä kuulostaa jyrkältä, on syytä muistaa, että meillä on myös erinomaisia opettajia. He ovat aidosti kiinnostuneita oppilaistaan ja haluavat kehittää opetustaan heidän tarpeidensa mukaisesti. Heitä ei pidä unohtaa, ja arvostan suuresti heidän panostaan. Valitettavasti heitä on liian vähän. Toisella puolella ovat ne opettajat, jotka ovat leipiintyneet työhönsä ja käyttävät edelleen 80-luvun metodeja, opettaen 15 aihetta 45 minuutissa liitutaululla. Voiko koulumme olla niin hyvä kuin sen heikoin lenkki?

Ehdottaisin, että opettajat ottaisivat käyttöön säännöllisen vertaisarvioinnin opetuksen laadun valvomiseksi ja tulosmittarit oman työnsä tehokkuuden seuraamiseksi. Jopa heikoimmat voivat parantaa tasoaan, jos haluavat.

Uskon, että Suomi voi edelleen olla PISA-menestyjä. Korjataan koulut, tarjotaan huippuolosuhteet opiskeluun, opitaan tuntemaan oppilaamme ja opetellaan opettamaan heitä oikein.

Peter Suurla