Peter Suurlan blogi: Rakentamista ja yhteiskuntaa

  Tässä artikkelissa käsitellään korjausrakentamisen vastuuta ja oppimisen merkitystä vahinkosaneerauksessa. Kirjoittaja pohtii, miten virheelliset korjausratkaisut voivat johtaa pitkäaikaisiin sisäilmaongelmiin, ja korostaa jatkuvan kehittymisen ja koulutuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan, kuinka raha usein ohjaa päätöksiä järkitekijöiden sijaan. Useimmilla meistä on asioita, jotka kaivertavat mieltä silloin tällöin. Työni suhteen olen yleensä hyvillä mielin ja omatuntoni on puhdas. Tämä oli täysin totta, kunnes opin uutta ja ymmärsin, että olin aiemmin tehnyt virheitä tietämättäni. Kun aloitin työni vahinkosaneerausalalla, minun täytyi luottaa kollegoiden ja esimiesten ohjeisiin. Rakenteiden fysikaalista toimintaa ja niiden korjaamista tarkastellessa ei kuitenkaan kannata sokeasti nojata siihen, että "näin ne on aina tehty". Tämä ajattelutapa on itse asiassa äärimmäisen ylimielinen ja itsekäs. Se saattaa olla yksi syy siihen, miksi suomalainen työvoima vähenee suorittavassa...

  Tässä artikkelissa käsitellään vesivahinkojen ja kosteusvaurioiden korjausmenetelmiä ja niiden vaikutuksia sisäilman laatuun. Teksti pureutuu alan asiantuntijoiden erimielisyyksiin ja puutteellisiin korjausohjeisiin, korostaen oikeiden menetelmien merkitystä terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Artikkeli tuo esille tarpeen tarkempien rakennusohjeiden, menetelmien ja tutkimuksen kehittämiselle vahinkosaneerauksen alalla. Sisäilmaongelmat voivat johtua monista eri syistä, eikä niitä mielestäni ole järkevää niputtaa yhteen artikkeliin kuin ehkä otsikkotasolla. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti vesivahinkoihin ja kosteusvauriokorjauksiin. Äskettäin keskustelin rakennusalan osaajan kanssa, joka vahinkosaneerausasioista puhuttaessa esitti mielipiteenään, että pelkkä absorbointi riittäisi toimenpiteeksi vahingon kuin vahingon korjaamisessa. Hänen ajatuksenaan oli, että ilmankosteutta hallitsemalla ja antamalla rakenteiden kuivua luonnollisesti, ongelmat ratkeaisivat itse...

Teksti käsittelee laskevia PISA-tuloksia ja koulujen sisäilmaongelmien vaikutusta oppimiseen. Kirjoittaja pohtii, miten terve ympäristö voisi parantaa oppimistuloksia ja tuottavuutta, mutta huomauttaa, että homekoulut eivät ole ainoa syy PISA-menestyksen heikkenemiseen. Teksti pureutuu myös pedagogisiin haasteisiin ja opettajien rekrytointiin, sekä ehdottaa ratkaisuja opetuksen laadun parantamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi. 10.2.2016 Helsingin Sanomat raportoi jälleen kerran laskevista PISA-tuloksista. Samana päivänä Homepakolaiset julkaisivat tarinan tytöstä, jonka äiti vaihtoi homeisen kodin ja koulun terveisiin vaihtoehtoihin, minkä jälkeen ongelmista kärsineestä nuoresta tuli onnellinen ja menestyvä oppilas. Vaikka näiden uutisten niputtaminen yhteen voi tuntua liian suoraviivaiselta, ne herättävät tärkeitä kysymyksiä. On itsestään selvää, että ympäristöllä on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Kun astumme tilaan, jossa on epämiellyttävä haju, se luo ärtyneen ilmapiirin, ...

Keskustelin hiljattain opettajan kanssa, jonka koulussa oli tehty laajoja homekorjauksia. Korjaustoimenpiteistä huolimatta osa henkilökunnasta ja oppilaista jatkoi oireilua. Tilanne herätti minussa muistoja, sillä olin juuri aiemmin ollut osallisena vastaavassa tapahtumaketjussa, joka johti päiväkodin sulkemiseen homeongelmien vuoksi, vaikka sielläkin oli tehty korjaustoimenpiteitä. Kun pohdin näiden tapausten yhteyksiä tarkemmin: Eräs päivähoitaja, jonka kanssa keskustelin, ilmaisi huolensa kyseisen päiväkodin kiinteistöstä. Hän oli epäillyt homeongelmia jo vuosien ajan, mutta koki olevansa voimaton tilanteessa, vaikka kyse oli hänen työympäristöstään ja ennen kaikkea hänen omasta turvallisuudestaan ja terveydestään. Päiväkodin johtajalle esittämistäni kehotuksista huolimatta vanhempia ei koskaan tiedotettu kiinteistön kunnosta. Johtaja päätyi salaamaan tilanteen, ilmeisesti peläten mahdollisia seurauksia. Tilakeskuksen virallisessa sulkemistiedotteessa päätös esitettiin kuitenkin tal...